Alvar Aalto ja taivutetun puun innovaatiot

Manner-eurooppalaisten virkaveljiensä tavoin Aalto oli kokeillut jo 1920-luvun lopulla metalliputkea ja vaneria huonekalujensa materiaaleina. Taivutetun puun mahdollisuudet kiehtoivat arkkitehtia jatkamaan kokeiluja huonekalusuunnittelun parissa. Turkulaisesta huonekalutehtailijasta Otto Korhosesta (1885–1935) Aalto löysi 1920-luvun lopulla avarakatseisen yhteistyökumppanin. O.Y. Huonekalu- ja Rakennustyötehdas A.B:n johtajalla oli kaikki se puualan tieto, taito ja kokemus, mikä Aallolta itseltään vielä puuttui.

Aallon ja Korhosen kokeilujen tuloksena syntyi monta klassikon aseman saanutta huonekalutyyppiä. Niiden tunnusmerkilliset piirteet, joustavat, puiset jalka-käsinojarakenteet, on tehty muotissa taivuttamalla ja istuinosat on taivutettu muotoonsa laminoidusta vanerista. Sarjatuotanto ja käytännöllisyys olivat funktionalismin iskusanoja. Aallon L-jalkainen jakkara suunniteltiin juuri tuosta näkökulmasta kolmijalkaiseksi, koska tämä ominaisuus takasi jakkaran pinottavuuden.

Aalto-huonekalut loivat perustan modernin muotoilun myynti- ja markkinointiorganisaatioksi vuonna 1935 syntyneen Artekin tuotevalikoimalle. Liikkeen perustajajäseninä olivat Aino Marsio-Aalto ja Alvar Aalto, rouva Maire Gullichsen ja taidekriitikko Nils-Gustav Hahl. Artekin ohjelmaan kuului myös taidenäyttelyiden järjestäminen ja siitä kehittyikin aikaansa edellä oleva, kansainvälinen modernin taiteen ja taideteollisuuden keskus.

Kuvassa Jousituoli. Alvar Aalto, 1932. © Kuva: Maija Holma, Alvar Aalto -museo.