Helsingin keskustasuunnitelma 1959-72

Helsingin kaupunki antoi vuonna 1959 akateemikko Alvar Aallolle (1898-1976) toimeksi keskustan asemakaavan kehittämisen. Helsingin keskustasuunnitelmasta tuli yksi Aallon laajamittaisimmista projekteista, jonka parissa hän työskenteli yli kymmenen vuotta. Suunnitelma keskittyi koko Töölönlahden alueeseen. Pohjoisessa alue liittyi Pasilaan ja etelässä Kamppiin.

Aallon tavoitteena oli luoda itsenäisen Suomen pääkaupungille sen ansaitsema arvokas keskus, jossa eduskuntatalon ympäristö, eri kaupunginosat ja toisaalta suuret liikennevirrat pysäköintitarpeineen yhdistyisivät sopusointuisella tavalla. Aallon suunnitelmassa jalankulku, autoilu ja junaliikenne sijoitettiin osittain eri kerrostasoille: maanpäällinen tila varattiin ensisijaisesti jalankulkijoille. Töölönlahden eteläpääty ja eduskuntatalon etualan näkymä rauhoitettiin rakentamalla viuhkamainen, terassoitu keskustori ratapihan ja pysäköintialueen päälle. Kaupunkilaisille rakkaaseen Hesperian puistoon Aalto sijoitti sarjan julkisia rakennuksia siten, että ne heijastuivat kauniisti Töölönlahden vesipeilistä, mutta samalla avara näköala puistosta lahdelle säilyi.

Keskustasuunnitelmaa ei koskaan hyväksytty asemakaavan pohjaksi vaikka Aalto laati siitä useita täydentäviä versioita. Ajan kuluessa suunnitelma hylättiin vähitellen kokonaan. Näkyviksi toteutuksiksi jäivät vain Sähkötalo Kampissa sekä Finlandia-talo.