Keramiikkataiteen edelläkävijänaiset

Lasimuotoilijoiden lisäksi myös monet suomalaiset keraamikot, erityisesti naiset, kehittivät tekniikoita ja uudistivat ilmaisua. Keramiikkataiteilija Aune Siimes (1909–64) jalosti tekniikan, jossa posliinimassa valettiin ohuina kerroksina nahkeaksi kuivuneen edellisen kerroksen pinnalle. Siimes halusi aina tehdä kaikki työvaiheet itse, muun muassa sekoittaa massat ja lasittaa teoksensa. Siimes suunnitteli Arabian tehtaalla maljakoita sarjatuotantoon ja koristeita taloustavaroille.

Myös keraamikko Toini Muona (1904–87) teki uransa Arabian tehtaalla. Taiteilijoille annettiin taideosastolla työskentelyvapaus, jota tuettiin mesenaattihengellä: teknistä apua oli aina tarjolla ja tehdas sai taiteilijoiden avulla myönteistä julkisuutta. Muonan töiden mittasuhteiden harmoniassa ja lasitteiden monipuolisuudessa näkyy vaikutteita kiinalaisesta Song-kauden (960–1279) keramiikasta. Muona oli mieltynyt kuparilasitteisiin, joista pelkistävässä poltossa syntyi leiskuvia sävyjä, mm. syvää häränverenpunaista.

Itävaltalaissyntyinen Friedl Holzer-Kjellberg (1905–93) sai perustaa Arabian tehtaalle riisiposliiniosaston vuonna 1942. Riisiposliinien kiehtovuus syntyy ohuesta materiaalista ja valonläpäisevyydestä. Tekniikka on alkuaan peräisin 1000-luvun Persiasta. Polttamattomaan astiaan leikattiin aukot veitsellä, sitten astia raakapoltettiin 800 asteessa. Tämän jälkeen se lasitettiin, jolloin aukot peittyivät läpikuultavaan lasitekerrokseen. Esineiden valkoisuus syntyi pelkistyspoltossa, joka koitui riisiposliinituotannon kohtaloksi. Poltosta syntyi nokista savua ja tuotanto täytyi lopettaa vuonna 1974 ympäristöhaitan vuoksi.

Kyllikki Salmenhaaraa (1915–81) palkittiin työstään Milanon triennaalissa vuosina 1951 ja 1954. Matkallaan Yhdysvalloissa vuonna 1956 hän perehtyi pueblokeramiikkaan, jossa materiaalin annettiin muotoutua dreijaamalla, eikä saveen koskettu työkaluilla. Amerikkalaisen keramiikkataiteen moni-ilmeisyys ja elämänläheisyys sulautuivat Salmenhaaran töissä kokonaisuudeksi, josta syntyi hänelle ominainen moderni muotokieli.

Kuvassa Kyllikki Salmenhaaran Pulloja vuodelta 1954. © Designmuseo