Luova Suomi Montrealin maailmannäyttelyssä 1967

Muotoilija Timo Sarpaneva suunnitteli Montrealin maailmannäyttelyn Suomen 450 m2:n näyttelyosaston, joka sai nimekseen Luova Suomi. Hän halusi luoda osastosta tilataiteellisen kokonaisuuden, joka vaikuttaisi kävijöihin mittasuhteillaan, rytmillään ja väreillään. Suomi ei pystynyt kilpailemaan teknillisillä tai tieteellisillä saavutuksilla vaan tarkoituksena oli esitellä suomalaista teollisuutta ja luontoa.

Näyttelyosastoa hallitsivat viisi monumentaalista reliefiä: Uhra-Beata Simberg-Ehrströmin tekstiiliteos Metsä, Laila Pullisen kupariteos Aurinko tunturissa, Birger Kaipiaisen keramiikkateos Orvokkimeri, Tapio Wirkkalan puuteos Ultima Thule ja Timo Sarpanevan lasiteos Ahtojää. Kukin viidestä tasopaneelista oli kooltaan noin 4,5 x 9 metriä. Eri materiaaleista olevat elementit edustivat Suomen vientiteollisuuden pääaloja ja samalla suomalaista maisemaa.

Suuret paneelit oli ripustettu roikkumaan katosta viistosti lattiatasoon nähden. Niiden toisella puolella esiteltiin teollisuuden saavutuksia mustavalkoisin kuvasuurennoksin ja sarjavalmisteita omina tuoteryhminään, esimerkiksi Suomen Kaapelitehtaan kaapeleita, Airamin Neolux-lamppuja, Tikkakoski Oy:n kivääreitä, Fiskars Oy:n ruokailuvälineitä ja Nuutajärven Lasi Oy:n laseja.

Sarpaneva halusi mukaan myös arkkitehtuuria esitteleviä kuvia. Koska näyttely oli Kanadassa, hänen mielestään oli luonnollista ottaa mukaan ajankohtainen esimerkki arkkitehtuurin viennistä: Viljo Revellin suunnittelema Toronton kaupungintalo. Maailmannäyttelyssä kävi kaiken kaikkiaan yli 50 miljoonaa kävijää puolen vuoden aikana ja mukana oli yli 70 maata.

Kuvassa Montrealin maailmannäyttelyn Suomen osasto 1967 © Suomen Messut Osuuskunta