Valokuvauksen modernismi

Valokuvauksen modernismin synty ajoitetaan yleisesti sotien väliseen aikaan, noin 1920-luvun lopulta 1930-luvun lopulle, maantieteellisesti rajautuen Keski-Eurooppaan, Neuvostoliittoon ja Yhdysvaltoihin. Vaikutteet kulkivat vilkkaasti henkilökohtaisten suhteiden ja lehdistön kautta. Vasta itsenäistynyt Suomi oli kulttuurisesti orientoitunut kohti Saksaa, joten vaikutteet etsittiin siltä taholta.

Valokuvausharrastus laajeni 1920-luvulle tultaessa helppokäyttöisten ja kohtuuhintaisten kameroiden tultua markkinoille. Valokuvaus kiehtoi erityisesti nuoria edelläkävijöitä, muun muassa Olavi Paavolainen kuvitti Nykyaikaa etsimässä -kirjaansa sieltä täältä leikkaamillaan valokuvilla. Valokuvaaja ja toimittaja Vilho Setälä hankki ensimmäisenä Suomessa trendikkään, kinofilmiä käyttävän pienkameran, Leican, jonka kanssa oli nopea toimia.

Kirjallisuusyhdistys Nuoren Voiman Liiton piirissä syntyi myös nuorten miesten valokuvaajaryhmä ABISS.  Ryhmään kuuluivat Vilho Setälän lisäksi veljekset Heikki Aho ja Björn Soldan sekä saksalaiset Heinrich Iffland ja Hanns Brückner.

ABISS piti Strindbergin taidesalongissa vuonna 1930 valokuvanäyttelyn, joka esitteli modernismin eli ”uuden suunnan” helsinkiläisyleisölle. Rohkeat kuvakulmat ja rajaukset, lähikuvat, päällekkäisvalotukset ja liikkeen tallentaminen edustivat uutta ilmaisua.  Nopeakäyttöisellä pienkameralla tartuttiin ohikiitäviin hetkiin.

Kuvassa Vilho Setälän valokuva Pienet miehet pitkät varjot, 1929. © Suomen valokuvataiteen museo