Wäinö Aaltonen Suomi-kuvan rakentajana

Nuoren kansakunnan identiteetin rakentamisessa kuvanveistolla oli tärkeä rooli. Paavo Nurmen voitettua viisi kultamitalia Pariisin kesäolympialaisissa vuonna 1924, valtio tilasi Wäinö Aaltoselta (1894–1966) kokovartaloveistoksen kansallissankarista. Tästä klassismin tyylipiirteitä noudattavasta urheilijan ihannekuvasta tuli Aaltosen läpimurtoteos. Se nähtiin useissa näyttelyissä maailmalla muun muassa vuoden 1967 Montrealin maailmannäyttelyssä. Veistoksen jälkivalos pystytettiin Olympiastadionin edustalle juuri ennen vuoden 1952 Helsingin olympiakisoja.

Vuoden 1940 Helsingin olympiakisojen julistekilpailun voitti Ilmari Sysimetsä ehdotuksellaan ”Lentävä suomalainen”, jossa Wäinö Aaltosen veistämä Nurmi juoksee Suomen maailmankartalle. Kun toisen maailmansodan takia peruuntuneet kisat vihdoin saatiin Suomeen vuonna 1952, käytettiin samaa tunnuskuvaa. Sodan seuraukset näkyvät julisteessa muuttuneissa teksteissä ja Suomen valtion siirtyneessä rajaviivassa.

Puolivartalokuvat kahlaavista naisista kuuluvat Aaltosen varhaiseen veistostuotantoon. Naisfiguurien alastomuus liitettiin ajan hengen mukaisesti puhtauteen ja terveyteen. Kahlaaja vuodelta 1924 tunnetaan myös nimellä Uimaan lähtevä nainen. Veistoksen mallina oli taiteilijan puoliso Aino Aaltonen. Sen marmorinen versio pystytettiin Helsingin Tähtitorninvuoren puiston vesialtaaseen vuonna 1925. Se oli taiteilijan ensimmäinen julkinen teos Helsingissä. 1990-luvulla veistos siirrettiin turvaan ilkivallalta Rikhardinkadun kirjastoon.

Egyptiläisen taiteen innoittamana Aaltonen toteutti 1929 kullattuja Suomen neito -puuveistoksia. Aiheen jättimäinen versio oli kipsisenä esillä New Yorkin maailmannäyttelyn Suomen paviljongissa vuonna 1939. Sen kohotettuun käteen lisättiin pienoiskannel korostamaan kansallista sanomaa. Kotimaassa paheksuttiin sitä, että näinkin edustavaan paikkaan valittiin alaston naisveistos. Suomen neito valittiin kuitenkin maailmannäyttelyn kauneimmaksi taideteokseksi.

Kuvassa Kahlaaja. Väinö Aaltonen, 1923. Kuva © HAM / Maija Toivanen